Sain kunnian avata keskustelua toukokuun Maanantaiklubilla vapunaaton Murrostorstai 2009 -tempauksen organisaattorin ja valtamedia.net -verkkolehden aktiivin Dan Koivulaakson kanssa. Aiheenamme oli vasemmisto ja kapitalismin kriisi erityisesti tulevaisuuden suunnan suhteen. Miten ja millä eväillä vasemmisto kykenee hyödyntämään kapitalismin kriisissä kärjistyviä ristiriitoja niin että muutos kohti toisenlaista maailmaa olisi mahdollinen?
Itse tiivistin viisi teesiä ohjenuoraksi vasemmistolle:
1. On kamppailtava porvariston esittämää vähättelevää talouskriisitulkintaa vastaan ja painotettava kriisin järjestelmäluonnetta, syvyyttä ja laajuutta: kriisissä eivät ole vain rahoitusmarkkinat vaan kapitalistiselle kasvulle perustuva yhteiskunta kokonaisuudessaan, ympäristön tila, demokratia ja turvallisuus.
2. Vasemmiston on eduskunnassa ja kunnissa yksiselitteisesti irtisanouduttava uusliberalistiselle politiikalle perustuvista projekteista: kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, yksityistämisistä, budjettisopimuksista.
3. Politiikan strategia on asetettava selkeästi kapitalismin kriteerien yli ja sosialismin rakentamiseen.
4. Strategia edellyttää taktisia liittoumia ja yhteistyötä vasemmiston, ay-liikkeen sekä erilaisten kansan- ja vaihtoehtoliikkeiden kanssa.
5. Pelkkä kansallinen ponnistelu ei riitä. On pidettävä mielessä kansainvälinen ulottuvuus, erityisesti eurooppalainen kamppailu sekä Latinalaisen Amerikan sosialismia rakentavien maiden kokemukset.
Murrostorstai 2009 -verkoston vapunaaton kolme mielenosoitusta keräsivät Helsingissä yhteensä noin 1 000 osallistujaa. Mielenosoituksissa kieltäydyttiin kovaäänisesti maksamasta pörssiherrojen lamalaskuja, vaadittiin kapitalismia ulos yliopistoista sekä vastustettiin kaupunkitilan lisääntyvää kaupallistumista ja valvontaa. Pääkallonpaikalle, Elinkeinoelämän Keskusliiton toimiston edustalle Etelärantaan päätynyt mielenosoitus sai vastaansa roimat poliisivoimat, mikä kertoo omaa kieltään suomalaisen demokratian tilasta.
Murrostorstain mielenosoitusten kansainvälinen protestihenki edustaa sitä, mihin radikaali yhteiskunnallinen liike tänä päivänä suuntaa. Pätkätyön, jatkuvien toimeentulovaikeuksin, ja lisääntyvän kontrollin ja kaventuvien vaikutusmahdollisuuksien turhauttama, pääosin nuoresta vasemmistosta koostuva joukko haastaa valtaapitäviä.
Itsetarkoituksena ei välttämättä ole vanhan vasemmistokentän tai institutionaalisen ay-liikkeen hylkääminen vaan tervetullut, toimijoiden omista lähtökohdista kumpuava kritiikki ja aito uudistamisen halu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti