Eduskunnan lakifarssi muuttui tragediaksi

Eduskunnan kevätkausi 2009 on alkanut sangen surullisissa merkeissä. Käsittelyyn on tuotu toinen toistaan onnettomampia lakiesityksiä.

Uuden ulkomaalaislain sisältö on pääosin kunnossa, mutta senkään valmistelusta ei tyylipisteitä heru. Yliopistolaki ja Lex Nokianakin tunnettu uusi sähköisen viestinnän tietosuojalaki ovatkin sitten oman luokkansa farssi, joka on muuttunut vakavaksi tragediaksi.

Eduskunta antoi hyväksynnän Lex Nokialle selvin äänin, vaikka vihreistä osa pullikoikin tekopyhästi vastaan.

Monen mielestä Lex Nokian vakavin ongelma on periaatteellinen: laki antaa yrityksille päätäntä- ja tutkintavaltaa asioissa, jotka ovat ennen kuuluneet viranomaisille. Mikä tahansa niin sanottu yhteisötilaaja – esimerkiksi työantaja, oppilaitos tai taloyhtiö – saisi väärinkäytöstä epäillessään itse päättää tunnistetietojen tutkimisesta ja myös itse tutkia ne.

Lex Nokia heikentää myös ay-liikkeen edunvalvontaa, kuten Nokia Siemens Networkin henkilöstö huomautti omassa kannanotossaan. Laki haittaa henkilöstön ja henkilöstön edustajien, kuten luottamusmiesten välillä käytävää sähköistä keskustelua. Luottamuksellinen viestien vaihto tulee erittäin vaikeaksi.

On selvää että oikeisto ja elinkeinoelämä Nokia etunenässä ovat painostaneet eri tahoja lain taakse. Lex Nokia on vakava osoitus siitä, mikä on marssijärjestys Suomessa: yritysten valta ja oikeudet käyvät ihmisten perustuslaillisten oikeuksien edelle.

Ja perusoikeuksia ovat kaventamassa juuri ne samat tahot, jotka äänekkäästi muualla vetoavat demokratiaan, mielipiteen- ja yksilönvapauteen.

Yliopistolain sisällön voisi tiivistää siten, että lain myötä yliopistoista tehdään yrityksiä. Tämä merkitsee luonnollisesti myös yliopistojen tehtävän, toimintaperiaatteiden ja tavoitteiden muuttumista, jos ei heti niin pikku hiljaa, yritysmaailman logiikkaa noudattavaksi. Yliopistojen ”autonomia”, itsehallinto, lisääntyy yhtä paljon kuin ulkoistetulla siivoojalla, joka pakotetaan perustamaan oma toiminimi ja tekemään työtä pienyrittäjänä.

Päätäntävalta siirtyy yliopistojen hallituksissa yliopistoyhteisön ulkopuolelle ja valtaa keskitetään rehtoreille. Lukukausimaksujen periminen EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta avaa tietä yleiselle opiskelun maksullisuudelle. Tämä merkitsee yhteiskunnallisessa kehityksessä vuosisadan mittaista harppausta taaksepäin.

Julkisuudessa on väitetty, että valtaosa opiskelijoista ja yliopistojen henkilökunnasta hyväksyisi yliopistolain uudistuksen. Tätä sopii epäillä. Esimerkiksi tuoreessa kyselyssä Helsingin yliopiston professoreista reilu 70 prosenttia vastustaa hallituksen lakiesitystä.