Maailmanlaajuisen finanssikriisin aallot iskevät nyt Suomen kuntasektorille. Pankit ovat sulkemassa lainahanoja kunnilta. Usealla kaupungilla on sijoituksia rahoituskriisissä vaikeuksiin joutuneissa ulkomaisissa pankeissa.
Valtapuolueiden talouspolitiikka ei silti osoita tarpeellisia muuttumisen merkkejä. Kuntavaalien alla vannotaan yhä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, yksityistämisen ja palvelusetelien käytön lisäämisen nimeen. Suositteleehan kapitalistin edunvalvoja Elinkeinoelämän valtuuskuntakin yksityistämistä ja markkinaehtoista palvelutuotantoa.
Kuntasektorin yksityistämisvimmaa eivät talouden kriisiytymisen merkit hillitse. Maailmalta on varoittavia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun esimerkiksi vesipalveluja ja energiantuotantoa yksityistetään, mutta miksi niistä ei olla Suomessa tietoisia?
Sama pätee tietysti muihinkin julkisiin palveluihin. Finanssikriisi osoittaa selvääkin selvemmin, ettei ole se ja sama, tuottaako palveluja kunta itse vai jokin markkinatoimija.
Virheellinen veropolitiikka on räikein esimerkki siitä miten valtiovalta tekee pienestä osasta kansaa vapaamatkustajia ja siirtää verorasitus pieni- ja keskituloisten kannettavaksi. Pääomatulot ovat nykyään erittäin kevyesti verotettuja. Verosuunnittelulla saadaan suuretkin pääomatulot täysin veroista vapaiksi. Omaisuusveroa ei peritä enää ollenkaan.
Erityisen kaltoin kohdellaan kuntia, jotka eivät saa senttiäkään veroa pääomatuloista, ei osinko-, korko- eikä myyntituloista. Kyse on kymmenistä miljardeista euroista vuosittain.
Ja nykyhallituksen suunta on selvä. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) kertoo verolinjauksistaan uusimmassa työantajaliittojen Prima-lehdessä. Hänestä pääomaverotuksen keventäminen entisestään on tulevaisuudessa ehto Suomen ”kilpailukyvyn” säilymiselle. Ansiotulojen verotusta tullaan jatkossakin keventämään. Verotuksen progressiota on vähennettävä eli rikkaiden suhteellista verotusta kevennettävä. Katainen väläyttelee myös tavoitteenaan perintöverosta luopumista.
Katainen toteaa, että nyt tarvitaan kaikilta ”talkoohenkeä”. Tätä kokoomus toitottaa myös kuntavaaleissa.
Talkootyö onkin vielä tarpeen, jotta työssäkäyvä kansanosa saa maksettua pörssipelureiden ja talouspolitiikassa hakoteillä olevien, yksityistämisvimmaisten poliitikkojen aiheuttamat tappiot.
torstai 16. lokakuuta 2008
maanantai 13. lokakuuta 2008
Sensuuria suomalaiseen tapaan
Tuttu puhelinkeskustelu liian monelle:
— Gallupista päivää. Minkä puolueen ehdokasta aiotte kuntavaaleissa äänestää?
— Äänestän SKP:n ehdokasta.
— Tuota, meillä ei ole semmoista tässä listalla. Tarkoitatteko kenties SDP:tä?
— En, kun SKP:tä eli Suomen kommunistista puoluetta.
— Meillä on tässä vain nämä eduskuntapuolueet, että jos voitte valita niistä jonkun?
— No en voi. Kiitos ja kuulemiin.
Kuntavaalien alla ovat tiedotusvälineet kaivaneet taas esiin eduskuntavaaleista tutun käsitteen ”eduskuntapuolueet”, jolla pyritään syrjimään SKP ja muut niin sanotut pienpuolueet sivuun median vaalikeskusteluista ja mielipidemittauksista. Rajaus ei ole perusteltavissa eduskuntavaaleissa, mutta vielä huonommin kuntavaaleissa. Jopa niissä kunnissa, missä SKP:llä on valtuutettuja, käytetään samaa eduskuntapuolueveruketta.
Hyvä esimerkki syrjinnästä on YleX:n verkkosivujen oma kuntavaalikone, josta on tiputettu pois muut kuin eduskuntapuolueet. Perusteluna käytetään YLE:n hallintoneuvoston 9.9. vahvistamia linjauksia ja periaatteita, joiden mukaan ohjelmatuotannossa voidaan soveltaa myös ohjelmallisia lähtökohtia. Tällaisina lähtökohtina on mainittu ”puolueen suuruus ja parlamentaarinen asema sekä yksittäisten ohjelmien kiinnostavuuteen liittyvät syyt.”
YleX:n mukaan vaalikoneen on tarkoitus aktivoida erityisesti nuoria kuntavaaleihin ja virittää asiasta keskustelua. Päätös rajata vaalikone vain eduskuntapuolueisiin antaa aivan väärän käsityksen kunnallispolitiikasta. Nuorten valittelema politiikan tylsyys ja vaihtoehdottomuus kohoaa toiseen potenssiin, ellei keskustelussa kuulu kuin eduskuntapuolueiden ääni.
Samalla eduskunnan ulkopuolisten puolueiden mediasensuuri pelaa Perussuomalaisten populistiseen pussiin, puolue kun nauttii paitsi eduskuntapuolueen lukuisista tuista myös sen mukanaan tuomasta julkisuudesta ja näkyvyydestä.
Vaikuttaa siltä, että niin YleX:n kuin monen muunkin viestintävälineen toimitus tekee päätöksiään aivan muilla perusteilla kuin kuntavaaleihin liittyvällä ohjelmallisella ja journalistisella ammattitaidolla.
— Gallupista päivää. Minkä puolueen ehdokasta aiotte kuntavaaleissa äänestää?
— Äänestän SKP:n ehdokasta.
— Tuota, meillä ei ole semmoista tässä listalla. Tarkoitatteko kenties SDP:tä?
— En, kun SKP:tä eli Suomen kommunistista puoluetta.
— Meillä on tässä vain nämä eduskuntapuolueet, että jos voitte valita niistä jonkun?
— No en voi. Kiitos ja kuulemiin.
Kuntavaalien alla ovat tiedotusvälineet kaivaneet taas esiin eduskuntavaaleista tutun käsitteen ”eduskuntapuolueet”, jolla pyritään syrjimään SKP ja muut niin sanotut pienpuolueet sivuun median vaalikeskusteluista ja mielipidemittauksista. Rajaus ei ole perusteltavissa eduskuntavaaleissa, mutta vielä huonommin kuntavaaleissa. Jopa niissä kunnissa, missä SKP:llä on valtuutettuja, käytetään samaa eduskuntapuolueveruketta.
Hyvä esimerkki syrjinnästä on YleX:n verkkosivujen oma kuntavaalikone, josta on tiputettu pois muut kuin eduskuntapuolueet. Perusteluna käytetään YLE:n hallintoneuvoston 9.9. vahvistamia linjauksia ja periaatteita, joiden mukaan ohjelmatuotannossa voidaan soveltaa myös ohjelmallisia lähtökohtia. Tällaisina lähtökohtina on mainittu ”puolueen suuruus ja parlamentaarinen asema sekä yksittäisten ohjelmien kiinnostavuuteen liittyvät syyt.”
YleX:n mukaan vaalikoneen on tarkoitus aktivoida erityisesti nuoria kuntavaaleihin ja virittää asiasta keskustelua. Päätös rajata vaalikone vain eduskuntapuolueisiin antaa aivan väärän käsityksen kunnallispolitiikasta. Nuorten valittelema politiikan tylsyys ja vaihtoehdottomuus kohoaa toiseen potenssiin, ellei keskustelussa kuulu kuin eduskuntapuolueiden ääni.
Samalla eduskunnan ulkopuolisten puolueiden mediasensuuri pelaa Perussuomalaisten populistiseen pussiin, puolue kun nauttii paitsi eduskuntapuolueen lukuisista tuista myös sen mukanaan tuomasta julkisuudesta ja näkyvyydestä.
Vaikuttaa siltä, että niin YleX:n kuin monen muunkin viestintävälineen toimitus tekee päätöksiään aivan muilla perusteilla kuin kuntavaaleihin liittyvällä ohjelmallisella ja journalistisella ammattitaidolla.
perjantai 10. lokakuuta 2008
Hornet-rahat ennemmin peruspalveluihin
Suomi aikoo modernisoida Hornet-hävittäjänsä muuttamalla ne torjuntahävittäjistä täysiverisiksi rynnäkkökoneiksi. Koneisiin hankitaan Nato-yhteensopivuuden nimissä monenlaista uutta tekniikkaa.
Kaksivaiheisen modernisointihankeen lähes kahden miljardin kokonaiskustannusarvio yllätti jopa puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaojan. Onkin ilmeistä, että kustannusten todellinen taso on pidetty salassa eduskunnalta, koska on haluttu varmistaa hankkeen läpimeno ilman vastalauseita.
PAND -Taiteilijat rauhan puolesta -järjestö tuomitsee suunnitelmat Hornetien muuttamiseksi hyökkäyskoneiksi. Hornet-hanke kuvastaa hyvin Suomen ulkopolitiikan muutosta perinteisestä rauhanomaisesta sovittelulinjasta avoimeksi militarismiksi. Hanke tiivistää entisestään Suomen yhteistyötä sotilasliitto Naton ja sen johtavan valtion, maailman suurimman asemahdin, Yhdysvaltojen kanssa.
Suomen kansan selkeä enemmistö vastustaa maamme Nato-jäsenyyttä. Hornetien muuttaminen tekniikaltaan Nato-yhteensopiviksi on taas yksi lisäosoitus maamme johdon pyrkimyksestä integroida Suomea Natoon ulkokautta, kansalta ulottumattomissa ja sen mielipiteestä piittaamatta.
Lukuisat mielipidetiedustelut osoittavat, että sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat kansalaisten enemmistön mielestä tärkeimpiä yhteiskunnallisia tavoitteita.
Hallituksen on asetettava asiat vihdoinkin kansalaisten enemmistön vaatimaan tärkeysjärjestykseen. Jokelan ”yksittäistapaus” ei saanut hallituksen hälytyskelloja soimaan. Kuinka monta ”yksittäistapausta” tarvitaan, ennen kuin kunnille taataan riittävät määrärahat saattamaan esimerkiksi koulujen oppilashuolto säälliselle tasolle?
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut on saatettava niin ikään välittömästi kuntoon. Terveydenhoidon ja perusopetuksen resurssit on turvattava. Tähän on varaa, sillä Suomi on rikkaampi kuin koskaan aiemmin – kyse on poliittisista arvovalinnoista.
Jos valtiovarainministeri Jyrki Katainen haluaa jostain leikata, niin tehtäköön se ensimmäiseksi tolkuttoman kalliista ja turhista Hornet-modernisoinneista. Hallituksen on kuunneltava ihmisten mielipiteitä, ja satsattava ihmisten hyvinvointiin asevarustelun sijasta.
Kaksivaiheisen modernisointihankeen lähes kahden miljardin kokonaiskustannusarvio yllätti jopa puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaojan. Onkin ilmeistä, että kustannusten todellinen taso on pidetty salassa eduskunnalta, koska on haluttu varmistaa hankkeen läpimeno ilman vastalauseita.
PAND -Taiteilijat rauhan puolesta -järjestö tuomitsee suunnitelmat Hornetien muuttamiseksi hyökkäyskoneiksi. Hornet-hanke kuvastaa hyvin Suomen ulkopolitiikan muutosta perinteisestä rauhanomaisesta sovittelulinjasta avoimeksi militarismiksi. Hanke tiivistää entisestään Suomen yhteistyötä sotilasliitto Naton ja sen johtavan valtion, maailman suurimman asemahdin, Yhdysvaltojen kanssa.
Suomen kansan selkeä enemmistö vastustaa maamme Nato-jäsenyyttä. Hornetien muuttaminen tekniikaltaan Nato-yhteensopiviksi on taas yksi lisäosoitus maamme johdon pyrkimyksestä integroida Suomea Natoon ulkokautta, kansalta ulottumattomissa ja sen mielipiteestä piittaamatta.
Lukuisat mielipidetiedustelut osoittavat, että sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat kansalaisten enemmistön mielestä tärkeimpiä yhteiskunnallisia tavoitteita.
Hallituksen on asetettava asiat vihdoinkin kansalaisten enemmistön vaatimaan tärkeysjärjestykseen. Jokelan ”yksittäistapaus” ei saanut hallituksen hälytyskelloja soimaan. Kuinka monta ”yksittäistapausta” tarvitaan, ennen kuin kunnille taataan riittävät määrärahat saattamaan esimerkiksi koulujen oppilashuolto säälliselle tasolle?
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut on saatettava niin ikään välittömästi kuntoon. Terveydenhoidon ja perusopetuksen resurssit on turvattava. Tähän on varaa, sillä Suomi on rikkaampi kuin koskaan aiemmin – kyse on poliittisista arvovalinnoista.
Jos valtiovarainministeri Jyrki Katainen haluaa jostain leikata, niin tehtäköön se ensimmäiseksi tolkuttoman kalliista ja turhista Hornet-modernisoinneista. Hallituksen on kuunneltava ihmisten mielipiteitä, ja satsattava ihmisten hyvinvointiin asevarustelun sijasta.
maanantai 6. lokakuuta 2008
Mikä olikaan tavoite?
Jos poliittinen toiminta joskus tuntuu tuskalliselta tarpomiselta, kannattaa miettiä toiminnan tavoitteita tarkemmin.
Varsinkin projektimuotoinen toiminta on altis tavoitteen virheelliselle määrittelylle. Esimerkiksi internet-kotisivuprojektin tavoitteeksi voi joku epähuomiossa ymmärtää kotisivujen tekemisen ja verkkoon saattamisen, vaikka sehän on vasta alkua. Kotisivujen merkitys on näkyvyyden ja tunnettuuden lisääminen, toiminnasta tiedottaminen ja ihmisten aktivointi, mikä edellyttää kotisivujen jatkuvaa päivittämistä ja markkinoimista.
Myös kunnallisvaaleissa kannattaa asettaa niiden tuiki tärkeiden valtuustopaikkojen lisäksi muitakin tavoitteita, jotka luovat perspektiiviä vaalien jälkeiselle ajalle.
Vuonna 2003 Yhdysvallat hyökkäsi liittolaisineen Irakiin. Pohdimme Turussa porukalla, miten osoittaisimme mieltä moista vääryyttä vastaan.
Yhtenä tempauksena päätimme muutaman toverin kera järjestää kulkueen, jonka muoto ja reitti eivät olisikaan aivan sitä perinteistä. Arkipäivän iltana saimme kasaan muutaman kymmenen ihmisen joukon, joka huusi iskulauseita, paukutti rumpuja ja mitä nyt käteen sattui ja vaati äänekkäästi Irakin sodan lopettamista.
Turun torille saavuttuamme joku tovereista harmitteli, kun väkeä oli vähänlaisesti, media ei huomioinut koko kulkuetta eikä se kerännyt paljon katselijoitakaan. Aivan turha temppu, tuskaili toveri. — Mutta eikö meillä ollutkin hyvä meininki? minä lohduttelin.
Jos mielenosoituksen tavoitteena olisi ollut pelkästään medianäkyvyys tai mahdollisimman monen ihmisen mobilisoiminen sotaa vastaan, pettymyshän se olisi ollut. Mutta minusta tärkeää oli myös porukan yhteishengen nostattaminen ja tietoisuuden kasvattaminen. Ja varmaa on, että jokainen sinä päivänä kulkueessamme mukana ollut on edelleen tänäkin päivänä aktiivinen sodanvastustaja, ja innostanut mukaan vähintään kourallisen muita.
Tehyn viimesyksyisen työtaistelun päätyttyä kuulin kommentteja siitä, miten turhaa tappelu oli. Että kuoppakorotus jäi pieneksi eikä välttämättä merkittävästi suuremmaksi, kuin muiden liittojen ilman työtaistelua saavuttama palkanlisä.
Marxilaisesta näkökulmasta palkka- ynnä muiden etujen parantamisen ohella vähintään yhtä tärkeä työtaisteluiden tavoite on työläisten tietoisuuden ja toimintavalmiuden kehittäminen. Useat hoitajat sanoivat, etteivät olisi kuuna päivänä uskoneet puolta vuotta aiemmin osoittavansa syksyllä kyltti kourassa mieltä Eduskuntatalon edustalla. Uskon, että moni heistä myös tiedosti solidaarisen joukkotoiminnan merkityksen yleisemminkin.
Varsinkin projektimuotoinen toiminta on altis tavoitteen virheelliselle määrittelylle. Esimerkiksi internet-kotisivuprojektin tavoitteeksi voi joku epähuomiossa ymmärtää kotisivujen tekemisen ja verkkoon saattamisen, vaikka sehän on vasta alkua. Kotisivujen merkitys on näkyvyyden ja tunnettuuden lisääminen, toiminnasta tiedottaminen ja ihmisten aktivointi, mikä edellyttää kotisivujen jatkuvaa päivittämistä ja markkinoimista.
Myös kunnallisvaaleissa kannattaa asettaa niiden tuiki tärkeiden valtuustopaikkojen lisäksi muitakin tavoitteita, jotka luovat perspektiiviä vaalien jälkeiselle ajalle.
Vuonna 2003 Yhdysvallat hyökkäsi liittolaisineen Irakiin. Pohdimme Turussa porukalla, miten osoittaisimme mieltä moista vääryyttä vastaan.
Yhtenä tempauksena päätimme muutaman toverin kera järjestää kulkueen, jonka muoto ja reitti eivät olisikaan aivan sitä perinteistä. Arkipäivän iltana saimme kasaan muutaman kymmenen ihmisen joukon, joka huusi iskulauseita, paukutti rumpuja ja mitä nyt käteen sattui ja vaati äänekkäästi Irakin sodan lopettamista.
Turun torille saavuttuamme joku tovereista harmitteli, kun väkeä oli vähänlaisesti, media ei huomioinut koko kulkuetta eikä se kerännyt paljon katselijoitakaan. Aivan turha temppu, tuskaili toveri. — Mutta eikö meillä ollutkin hyvä meininki? minä lohduttelin.
Jos mielenosoituksen tavoitteena olisi ollut pelkästään medianäkyvyys tai mahdollisimman monen ihmisen mobilisoiminen sotaa vastaan, pettymyshän se olisi ollut. Mutta minusta tärkeää oli myös porukan yhteishengen nostattaminen ja tietoisuuden kasvattaminen. Ja varmaa on, että jokainen sinä päivänä kulkueessamme mukana ollut on edelleen tänäkin päivänä aktiivinen sodanvastustaja, ja innostanut mukaan vähintään kourallisen muita.
Tehyn viimesyksyisen työtaistelun päätyttyä kuulin kommentteja siitä, miten turhaa tappelu oli. Että kuoppakorotus jäi pieneksi eikä välttämättä merkittävästi suuremmaksi, kuin muiden liittojen ilman työtaistelua saavuttama palkanlisä.
Marxilaisesta näkökulmasta palkka- ynnä muiden etujen parantamisen ohella vähintään yhtä tärkeä työtaisteluiden tavoite on työläisten tietoisuuden ja toimintavalmiuden kehittäminen. Useat hoitajat sanoivat, etteivät olisi kuuna päivänä uskoneet puolta vuotta aiemmin osoittavansa syksyllä kyltti kourassa mieltä Eduskuntatalon edustalla. Uskon, että moni heistä myös tiedosti solidaarisen joukkotoiminnan merkityksen yleisemminkin.
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Kaupunkitilan julkisuudesta
Ei ole sattumaa, että länsimainen demokratia syntyy nimenomaan tilassa, Antiikin Kreikan agoralla, jolla ihmiset (alun perin tosin melkoisen rajattu joukko) pääsivät vapaasti kokoontumaan ja kiistelemään politiikasta. Vapaa tila on sittemmin aina ollut demokraattisen politiikan tekemisen kannalta olennainen asia. Ei tarvitse kuin muistella työväentalojen merkitystä työväenliikkeen tietoisuuden kehittämisen areenoina.
Uusliberalistinen ideologia pyrkii nyt läpikapitalisoimaan erilaisia poliittisia tiloja suljetuiksi, tavaramuodon välittämiksi alueiksi, joita rajaavat sen omat peruspilarit: tehokkuus ja kilpailu. Saksalaisen marxilaisen tutkijan Michael Brien mukaan käynnissä on kamppailu julkisesta. Suomessa se näyttäytyy nyt kamppailuna julkisten palvelujen puolesta, mutta siihen sisältyy paljon muutakin.
Julkisessa kaupunkitilassa tämä näkyy kaupallisuuden ja markkinoinnin, valvonnan ja kyttäyksen leviämisenä joka puolelle. Rahalla saa lykätä vaikka 30-metrisen vaatemainoksen rakennuksen kylkeen, mutta julisteet, tarrat ja graffitit ovat aina laittomia. ”Asiaton oleskelu kielletty”, maleksijat pois maisemista ja penkit sellaisiksi, ettei niillä viihdy.
Julkiselle tilalle pitäisi olla ominaista se, että ihmiset voivat ilmaista itseään yhdessä ja vapaasti, ilman että tarvitsee olla kuluttaja tai asiakas. Meidän tulee vallata kaupunkitila takaisin oikeistolta ja markkinavoimilta.
Tie ulos tästä kapitalistisen vieraantumisen noidankehästä edellyttää vapaata tilaa, missä ihmiset pääsevät jälleen kohtaamaan toisiaan ja toteuttamaan itseään mahdollisimman kaukana uusliberalismin asettamista tehokkuuden ja kilpailun vaatimuksista.
Uusliberalistinen ideologia pyrkii nyt läpikapitalisoimaan erilaisia poliittisia tiloja suljetuiksi, tavaramuodon välittämiksi alueiksi, joita rajaavat sen omat peruspilarit: tehokkuus ja kilpailu. Saksalaisen marxilaisen tutkijan Michael Brien mukaan käynnissä on kamppailu julkisesta. Suomessa se näyttäytyy nyt kamppailuna julkisten palvelujen puolesta, mutta siihen sisältyy paljon muutakin.
Julkisessa kaupunkitilassa tämä näkyy kaupallisuuden ja markkinoinnin, valvonnan ja kyttäyksen leviämisenä joka puolelle. Rahalla saa lykätä vaikka 30-metrisen vaatemainoksen rakennuksen kylkeen, mutta julisteet, tarrat ja graffitit ovat aina laittomia. ”Asiaton oleskelu kielletty”, maleksijat pois maisemista ja penkit sellaisiksi, ettei niillä viihdy.
Julkiselle tilalle pitäisi olla ominaista se, että ihmiset voivat ilmaista itseään yhdessä ja vapaasti, ilman että tarvitsee olla kuluttaja tai asiakas. Meidän tulee vallata kaupunkitila takaisin oikeistolta ja markkinavoimilta.
Tie ulos tästä kapitalistisen vieraantumisen noidankehästä edellyttää vapaata tilaa, missä ihmiset pääsevät jälleen kohtaamaan toisiaan ja toteuttamaan itseään mahdollisimman kaukana uusliberalismin asettamista tehokkuuden ja kilpailun vaatimuksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
