Marxin tuotannosta voidaankin jäljittää ajatuskulkuja, joiden juuret löytyvät vuosituhanten takaisesta filosofiasta. Eräs näistä on sattuman ja välttämättömyyden dialektiikka.
Ensi näkemältä sattuma ja välttämättömyys vaikuttavat täysin vastakkaisilta asioilta. Se, mikä tapahtuu sattumalta, ei tapahdu välttämättä ollenkaan. Kaikki välttämätön puolestaan tapahtuu väistämättä, eikä siinä ole satunnaisuudella sijaa.
Marx huomautti Antiikin filosofista ajattelua seuraten, että sattumassa ja välttämättömyydessä on silti jotakin keskeisesti samaa: molemmat tapahtuvat ilman, että kukaan niitä erityisemmin haluaa. Niiden takana ei ole tarkoituksenmukaisuutta eikä tietoista päämäärää, harkintaa tai suunnittelua, josta ihmistieteissä käytetään termiä intentionaalinen toiminta. Toiminta on intentionaalista silloin, kun pyritään tiettyyn päämäärään tietyin tunnetuin keinoin.
Nykyään puhutaan kiivaasti perintöveron poistamisen puolesta. Marx vastusti sekä omaisuuden että vallan perimisen ajatusta. Hänen näkökulmastaan perintö lankesi jälkikasvulle sattumalta, kukaan kun ei voi vanhempiaan valita. Marxin mielestä oli järkevämpää antaa edesmenneen omaisuus yhteiskunnan haltuun. Ihmiset voisivat sitten yhdessä demokraattisesti päättää, mitä perinnöllä tehdään. Perinnön yhteiskunnallinen hallinta olisi näin ilmaisu sosiaalisesta intentionaalisesta toiminnasta.
Myös kapitalistisessa yhteiskunnassa hallitsevat Marxin mukaan sattuman ja välttämättömyyden periaatteet: toisaalta markkinoiden anarkia, toisaalta luokkayhteiskunnalle ominaiset välttämättömät lait, kuten riisto ja luokkataistelu.
Sosialismi voidaan ymmärtää tästä näkökulmasta yhteiskuntakehitykseksi, missä tietoisella, kollektiivisella tahdolla on mahdollisimman suuri merkitys niin politiikassa kuin taloudessa. Matka kohti kommunismia tarkoittaa intentionaalista, päämäärätietoista toimintaa välttämättömyyden valtakunnan supistamiseksi ja vapauden valtakunnan kasvattamiseksi.
