Laman varjolla moni useana edellisvuotena jättivoittoja saalistanut, edelleen vakavarainen yritys on lomauttamassa tai irtisanomassa työntekijöitään. Työnantajat ovat myös esittäneet jo sovittujen palkankorotusten perumista ja korotusten jäädyttämistä kansantalouden pelastustalkoiden nimissä. Kummallakin keinolla yritetään painaa suomalaisen työvoiman hintaa pääoman eduksi ja jatkaa Suomessa pitkään jatkunutta, muun muassa tuloeroja huippunopeasti kasvattavaa linjaa.
Lamantorjuntatalkoisiin patistetaan kyllä työntekijöitä, mutta yritysten johdon ja omistajien ei tarvitse laman edessäkään taipua.
Esimerkiksi Euroopan toiseksi suurin sellunvalmistaja, M-realin, Metsäliiton ja UPM:n yhdessä omistama Metsä-Botnia päätti lopettaa sellun tuotannon Kaskisissa. Tehtaan sulkeminen tietää töiden loppumista 225 botnialaiselta ja noin sadalta välilliseltä työntekijältä. Kerrannaisvaikutusten myötä Kaskisen työttömyysaste uhkaa nousta jopa 30 prosenttiin.
Metsä-Botnia on kaikkea muuta kuin taloudellisissa vaikeuksissa oleva yhtiö. Sen liikevoitoksi on viimeisimmässä osavuosikatsauksessa kirjattu 221 miljoonaa euroa ja yhtiö jakoi viime vuonnakin omistajilleen osinkoja.
Tuotannon supistamiset ja irtisanomiset eivät tunnu myöskään Metsä-Botnian omistajayhtiön johtajien lompakoissa: UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen kuittasi vuodelta 2007 palkkaa ja eläke-etuja yli 2 000 000 euron arvosta. Myös Metsäliiton pääjohtaja Kari Jordan on Suomen parhaiten ansaitsevia teollisuusjohtajia reilun 1 700 000 euron vuosituloillaan.
Kuntasektorilla on samaan aikaan tapahtumassa juuri se, mistä kanadalainen tutkiva journalisti Naomi Klein varoittaa kirjassaan Tuhokapitalismin nousu. Talouslamaa käytetään shokkina, jonka hoitamiseksi esitetään uusliberalismin upottamista entistä syvemmälle kuntiin.
Valtamediassa on eniten keskusteltu julkisen terveydenhuollon tilasta, missä ongelmaksi ovat muodostuneet yksityisten lääkärifirmojen kaappaama toiminta. Omituista kyllä, sosiaali- ja terveysministeriö esittää ratkaisuksi ongelmaan lisää sitä samaa, eli terveyskeskusten kauppaamista lääkäreille, vaikka juuri markkinameininkiä terveyspalveluissa vähiten tarvitaan.
Nyt kunnissa on entistä voimakkaammin jatkettava kamppailuja julkisten palvelujen puolesta yksityistämistä vastaan. Päättäjiä on painostettava myös lopettamaan järjettömät säästöhankkeet, kuten Turussa tapahtuva lähikirjastojen alasajo.
Tämän lisäksi valtiolta on vaadittava äänekkäämmin lisää rahaa kunnille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti