Kyynikot, opportunistit ja katkeroituneet

Yhteiskuntatieteilijä Jussi Vähämäen mukaan nykypäivän kapitalismi tuottaa kasvavassa määrin pääasiassa kahdenlaisia työläisiä: kyynikoita ja opportunisteja.

Kyynikko ei halua sitoutua mihinkään, koska hän on jo nähnyt kaiken ja tietää ennalta mitä tapahtuu. Mihinkään ei kannata paneutua kunnolla, ei kannata uskaltaa eikä yrittää luoda uutta, jokainen ehdotus voidaan ohittaa, kun tiedetään jo ennalta mitä siitä tulee.

Opportunisti taas tarttuu mihin tahansa mahdollisuuteen. Hän ei pysty keksimään uutta, koska kykenee pelaamaan vain olemassa olevan järjestyksen sisällä.

Vähämäen mukaan molemmat elävät historian lopun mielentilassa: he ovat nähneet kaiken ja kokeneet kaiken eikä heille näytä tapahtuvan mitään uutta ja odottamatonta.

Vaaleissa kyynikot jättävät äänestämättä, koska he eivät kuitenkaan voi vaikuttaa mihinkään. Opportunistit äänestävät menestyksen, vallan ja rahan mukaan kokoomusta tai vihreitä. Vasemmisto ei kiinnosta kumpaakaan ryhmää.

Vasemmiston paradoksi on tietysti se, että samalla kun se yrittää integroida ihmisiä työelämään, tuottaa työelämä vastineeksi kyynikoita ja opportunisteja, jotka saman tien hylkäävät vasemmiston.

Kapitalismin sivilisoiva vaikutus tuntuu tältä osin lakanneen: työ ei kasvata työläisten luokkatietoisuutta, kykyjä eikä järjestäytymishaluja. Päinvastoin, se atomisoi, kilpailuttaa ihmisiä keskenään ja osoittaa arkielämän kautta, miten kapitalistisen yhteiskunnan lainalaisuudet ovat totisinta totta. Tässä tilanteessa vasemmisto jää aseettomaksi.

Kokoomuksen opetusministeri Henna Virkkunen meni virkansa alkajaisiksi leimaamaan Image-lehden haastattelussa vasemmiston katkerien ihmisten tyyssijaksi. Vasemmisto ehti heti puolustautumaan ja vakuuttelemaan, ettei sen riveistä löydy katkeruutta. Kyse on vain oikeiston panettelusta.

Vasemmisto ei ole kyennyt myöntämään, että suuri osa suomalaisista on kuin onkin katkeraa väkeä. Kyynikoiden ja opportunistien lisäksi yhteiskunnassamme on työelämän ulkopuolelle syrjäytettyjä ja muuten kaltoin kohdeltuja ihmisiä, jotka ovat syystä katkeria omaa etua tavoittelevalle oikeistolle ja pörssiherroille. Näistä katkeroituneista ihmisistä myös vasemmisto sokeudessaan ja omahyväisyydessään irtisanoutui ja loi samalla pohjaa perussuomalaisten vaalimenestykselle.

Vasemmiston haaste on vakuuttaa kyynikot muutoksen mahdollisuudesta ja opportunistit muutoksen tarpeellisuudesta. Vasemmiston on myös kyettävä suuntaamaan ihmisten katkeruus niin, että se tuottaa populistisen jargonin sijasta yhteiskunnan rakenteiden radikaalia kritiikkiä.