Kaupunkitilan julkisuudesta

Ei ole sattumaa, että länsimainen demokratia syntyy nimenomaan tilassa, Antiikin Kreikan agoralla, jolla ihmiset (alun perin tosin melkoisen rajattu joukko) pääsivät vapaasti kokoontumaan ja kiistelemään politiikasta. Vapaa tila on sittemmin aina ollut demokraattisen politiikan tekemisen kannalta olennainen asia. Ei tarvitse kuin muistella työväentalojen merkitystä työväenliikkeen tietoisuuden kehittämisen areenoina.

Uusliberalistinen ideologia pyrkii nyt läpikapitalisoimaan erilaisia poliittisia tiloja suljetuiksi, tavaramuodon välittämiksi alueiksi, joita rajaavat sen omat peruspilarit: tehokkuus ja kilpailu. Saksalaisen marxilaisen tutkijan Michael Brien mukaan käynnissä on kamppailu julkisesta. Suomessa se näyttäytyy nyt kamppailuna julkisten palvelujen puolesta, mutta siihen sisältyy paljon muutakin.

Julkisessa kaupunkitilassa tämä näkyy kaupallisuuden ja markkinoinnin, valvonnan ja kyttäyksen leviämisenä joka puolelle. Rahalla saa lykätä vaikka 30-metrisen vaatemainoksen rakennuksen kylkeen, mutta julisteet, tarrat ja graffitit ovat aina laittomia. ”Asiaton oleskelu kielletty”, maleksijat pois maisemista ja penkit sellaisiksi, ettei niillä viihdy.

Julkiselle tilalle pitäisi olla ominaista se, että ihmiset voivat ilmaista itseään yhdessä ja vapaasti, ilman että tarvitsee olla kuluttaja tai asiakas. Meidän tulee vallata kaupunkitila takaisin oikeistolta ja markkinavoimilta.

Tie ulos tästä kapitalistisen vieraantumisen noidankehästä edellyttää vapaata tilaa, missä ihmiset pääsevät jälleen kohtaamaan toisiaan ja toteuttamaan itseään mahdollisimman kaukana uusliberalismin asettamista tehokkuuden ja kilpailun vaatimuksista.